Moi!
Niinkuin otsikosta voi lukea... täällä on suruaika..
Rakas Valma on lähtenyt taivaan kotiin Kirpun luokse... :'(
Äitini huomasi eilen Valman takajalan vieressä jonkun ison patin.. otin Valman sitten käteen ja sehän se oli.. iso kasvain. Oli jo niin myöhä, ettei mitään voinut tehdä. Odotimme siis tähän päivään ja otin kasvattajaa yhteyttä.. niin hän taas auttoi meitä ja nukutti rakkaan ystäväni ikiuneen. Mutta parempi näin, ei tarvitse enään kestää kipua.
Vaikka itsestäni on vielä niin vaikea käsittää sitä, etten näe enään ikinä meidän mammaa... se ei enään iltaisin odota ruokaa ja hyppää sen jälkeen kupille syömään, ei enään tule moikkaamaan minua yhtä iloisesti ja tuttavallisesti kuin aina ennen.. Ei enään mitään..:'( on vain tyhjä olo.. kyyneleet ja ikävä.
"Nyt se aika loppui,
valui läpi kosteiden käsien
kyyneleiden peittämän ihon läpi
aivan liian nopeasti osui maahan
täytti mielen ja ajatukset
siitä totuudesta,
karusta, uskomattomasta totuudesta
että,
Sinua ei enää ole."
(tekijä tuntematon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti